keskiviikko 18. toukokuuta 2011

mysmylä tanssii

Rento koiruus

Yritän kuvailla tähän äskeisen episodin, joka on omassa elämässäni varsin normaalia "settiä". Jostain syystä tällaiset tapahtumat naurattavat lähipiiriäni erityisen makeasti. Onneksi suhtaudun itse näihin vastaaviin, minulle varsin normi juttuihin tyynesti ja naureskellen, ehkä siksikin että hipiä on varmaan vuosien varrella riittävästi paksuuntunut kestämään naurun kohteenakin olemisen punastelematta.

Olen todennut, että vaikka miten nolosta tilanteesta selviää parhaiten naureskelemalla itsekin sattuneelle. Ehkä jopa tekemällä parit lisä "moovit" alistuen tilanteeseen ja löytäen tapahtuman hauskat piirteet, selviää ylläreistä itsekin helpommin.

Olin keittiössä yksin, odottelin grillimakkaran tirisevän ulkogrillissä syöntikuntoon ja ajattelin joutessani valmistella unikonsiemenpatongin valmiiksi kahmaisemaan makkaran heti sen ilmaannuttua köökkiin, jottei kuluisi yhtään ylimääräistä aikaa, vaan pääsisin upottamaan hampaani (ja polttamaan kitalakeni) keväiseen "grillivihannessämpylään" maksimaalisen nopeasti.

Tiedättehän, että ketsuppiputelit aiheuttavat joka kerta saman yllätyksen ketsupin jakauduttua veteen ja soseeseen ja veden lurahtaessa yksinään ulos ensimmäisen puristuksen yhtedessä. Minua ei tällainen nyt pääsisi yllättämään! Aloin ravistella ketsuppipurkkia raivoisasti Shakiran vääntäessä tuskaisaa huutoaan radiossa, jonka innoittamana tietysti ravistelin vähintäänkin yhtä antaumuksella molemmat kädet kiinni purnukassa. BebF oli tällävälin ilmestynyt taakseni ja lausui epäilevän ihmettelevästi: "ai sä tanssit täällä.." Kuulin jo äänestä miten hänen silmänsä olivat ympyriäiset ja hän lievästi sanoen epäröi omaa kantaansa siitä oliko oikeasti kiva löytää minut yksin tanssimasta raivokkaasti Shakiran tahtiin vai ei) :D

Käännähdin ja näytin purnukan kädessäni ja naureskellen sanoin, etten ihan ehkä tanssinut mutta hyvin oli Shakira kannustanut minua laulullaan (kuristusote ketsuppipurkin kaulalla ja napakka ravistelu.. Shakira ei nääs oo mun juttu). Valistin - jälleen kerran - nuorempaani siitä, että ketsuppi on ravistettava tai muuten tulee pelkkää vettä.. puristin purkkia .. plörrrr.. ruokalusikallinen vettä oli lautasella. Pelastin patonginpalan selkäydinrefleksillä lätäköstä, eikä se onnekseni ehtinyt vettyä.


Ihmettelin vielä ääneen, jääkaapista juomaa ottaessani, miten tällainen plöräys on ylipäätään mahdollista vaikka on Shakiran tahtiin sheikannut niin että olisi sopinut tanssilattialle.. ja silti kävi näin.. samalla tästä puhuessani aivoni ilmeisesti keskittyivät ketsuppiin ja ravisteluun niin täysin, että huomasin ravistelevani hiilihappojuomapulloa täysin voimin, kaksin käsin... Nyt pullo on jääkaapissa, räjähdysvaaran vuoksi ja jäin ilman haluamaani juomaa.. makkara syöty.. kitalaki palanut :) Hyvää silti oli!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti