Totesin eilen, jälleen kerran, etteivät Euroviisut edelleenkään sovi Mysmylän vartalolle. Olin jostain syystä luullut niiden alkavan klo 21 ja päätös seurata kyseistä tapahtumaa vaikkutti oudolla tavalla koko päivän rytmiin. Kun viisut vihdoin klo 22 alkoivat, olin syönyt jo kaikki viisukarkit useampi tunti aikaisemmin. Olo oli melko äklö näistä karkeista johtuen ja aloin keskittyä yögrillimakkaran odottamiseen heti Paradise Oscarin esityksen jälkeen (eli melko alussa.. noh.. heti alussa, olihan Oscarin esitys ensimmäinen..).
Tein teräviä havaintoja esiintyjistä, kuten että Celin Dioneita oli ainakin viisi kappaletta. Kaksospoikien pystythiukset kaipasivat vain pääsiäistiput lisukkeeksi. Ruotsin esitys oli lähinnä mamukuoro. Papparainen unohti soittaa kitaraa ja mitäs vielä. Ai niin, yritin kurkkia Kreikan esittäjän kurkkuun ja totesin ettei ainakaan amalgamipaikkoja ollut herralla suussaan. Suomipoika oli kyllä sympaattinen ja harvinaisen kypsän oloinen esiintyjä ja sai minut jopa seuraamaan Euroviisuja, johtuen ennakkoon vahvasta uskostani hänen mahdollisuuksiinsa myös voittoon.
Pisteiden laskutilanteessa keskityin lähinnä siihen, ettei Ruotsi saanut missään nimessä voittaa. Kaikella naapuriystävyydellä, mutta en vain kyennyt sallimaan mielikuvaa siitä, että he päätyisivät mahdolliseen tuplavoittohurmioon tÅrgetilla tämän iltaisen lätkämatsin jälkeen. Ei se vaan niin voinut mennä. Olen kyllä laittanut huomiolle sen "sivistyneemmän tavan" millä ruotsalaiset kommentoivat maidemme välisiä kamppailuja. He toivovat paremman voittavan, kun meillä uhoa vastustajan lyttäämisestä on enemmän..
Palatakseni eiliseen viisutunnelmaan.. sitä kuvaa ehkä parhaiten se, että aloin pisteidenlaskun edetessä rötköttää sohvalla enenevässä määrin istuinosan myötäisesti, loppuäänestysten ollessa meneillään, pelkästään niskani nojasi selkänojaan ja silmäluomet alkoivat lupsahdella vääjäämättä kiinni. Viiden viimeisen maan äänestystulokset olivat piinallisia, suomalaisella sisulla nuokuimme katsomossa. Tämäkin osoittaa sisun olevan todellinen käsite, hetkellisesti saatoimme intoutua huitelemaan käsillämme tanssielkeitä mutta nämä highlightit olivat vähissä. Äänestystilanteen kestimme läpi ehkä siksikin, että jaoimme jokaiselle meille omat voittajaehdokkaat ja sisäinen kilpailija lisäsi hetkittäin adrenaliinia verenkiertoon muutoin vääjäämättömän nukahduksen estämiseksi. Yleisin kommenttimme oli, että tämän lajin kisat kaikenkaikkiaan taisivat olla nyt lopullisesti tässä.
Voimat ovat edelleen poissa väkisin valvomisen vuoksi ja niskani on selkeästi yhä jumissa eilisestä (tuntien epäergonominen, selkärangaton rötköttäminen niskan varassa otti veronsa), toivon ettei tämä tila jatku iltaan asti, sillä tänään on vuorossa jääkiekon Ruotsi - Suomi MM-loppuottelu!! Kohta menen eilisen talkoolusmuilun korjaamiseksi heilumaan hiukan takapihalle raittiiseen (ja kylmään ilmaan), josko se tekisi hyvääkin! Ciao.. sohvalla nähdään ja sen jälkeen toivottavasti torilla ;)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti