hauskaa wappua kaikille

Hauskaa Wappua!

Tänään juhlitaan kevään alkua 

virallisemmin ♥

Menu

viiriäisen munia

"kuppii" 

melonia ja Parmakinnkua

puruluita chicken wrap

Italialaisia grillimakkaroita

ranskalaisia

sallaadii

patonkia

tuoreita mansikoita-

Mascarponejuustolla

jäätelöä

tippaleipiä

sushi for dogs

juustoja

kexejä

kahvia

mustia ryssiä

jne.

Pappi heittää kärrynpyöriä
Williamin ja Katen hääkirkossa

 

ältsin helppo tomaatti - sinihomejuustosörsseli - valkosipulipatongilla

Tämä, nuorena tyttönä kehittelemäni "opiskelija"-ruoka on kymmenessä minuutissa valmis, lihaton, yllättävän ruokaisa. Valmis ruoka ei hivele silmiä kauneudellaan, mutta maistuu ihanaiselle!

3:lle (säilyy hyvin päivän pari, ja voi syödä vaikka leivän päällä)

Ainekset:
1 Aurajuusto (herkullisen kärkikolmion voi säästää herkutteluun, ei ihan kokonaista tarvita ruokaan) 
1 prk Créme Freshiä
puna-/makeaa sipulia 3 pientä tai 1 suuri (perus sipuli käy vallan hyvin)
3 tomaattia
(1 valkosipulin kynsi)


Leikkaa sipulit ja tomaatit renkaksi, leikkaa valkosipuli pieneksi silpuksi, mikroaaltouunin kestävään kulhoon Créme Fresh, Aurajuusto murustettuna ja aiemmin silputut vihannekset ja sekoita lusikalla tasaiseksi. Lisäsuolaa ei tarvita, koska Aura on niin suolaista! Mustapippuria voi lisätä, jos haluaa mutta on ihan ookoo ilmankin.


Mikroastia mikroon täysteholle noin 7 - 8 min ja ruoka on valmis! Sipuli saa jäädä hieman "mediumiksi" aromi on silloin raikkaan ihana! Oman maun mukaan kypsennysaika.


Tarjoillaan patongin (valkosipulipatonki omaan mieleen) kera, älä polta suuta, sillä tomaatit tulevat tosi kuumiksi!

äyriäispasta - helppo ja nopea - vie sydämen ja kielen mennessään

Äyriäispastakastikkeen sydän (erityisesti vasen)
Näitä saa Stockmannin herkusta!!

Yksi lempiruuistani Välimerelle suuntauvuvilla matkoillani ovat ehdottomasti äyriäispastat ja risotot!

Nyt olen löytänyt aivan mahtavia tuotteita helpottamaan kotikeittiön äyriäispastan valmistusta. Tulen myöhemmin kirjoittamaan monimutkaisemman reseptin "äyriäisiä riisipedillä", mutta sitä ennen naputtelen tämän todella yksinkertaisen, hiukan oikotien kautta tehtävän ruuan reseptin. Nuoriso ohoi, kokeilkaa ennakkoluulottomasti!

Tarvikkeet:

1 kpl Velouté de Coquillages purkki (saatavilla Stockmannin herkusta, toinen mahdollinen mutta ei niin priima on White Clam Sauce purkki myös Stockalta) 

1 dl kuohukermaa; TAI  Creme fresh purkki on melkeinpä parempi! Pieni happamuus ei ole pahasta!! Smetanakin käy!!

pakaste katkarapuja

simpukoita

(tai joku äyriäismix katkaravuista ja simpukoista, sinisimpukka tai pikkusimpukat, Arvo Kokkosen äyriäismix on tosi hyvä)
1/2 dl valkoviiniä (ei välttämätön) 
persiljaa (ei välttämätön)
parmesan rouhe (ei välttämätön, ei liikaa peittämään makuja)


Pastaa, mielellään nauhapastaa, joka kerää kastikkeen mukaansa kapeaa pastaa paremmin, itse suosittelisin tuorepastaa näin herkulliseen ruokaan


Laita purkin sisältö kattilaan ja lämmitä se kiehuvaksi, lisää kuohukerma (tai se parempi creme fresh/smetana (lorauksen voi lisätä myös valkkaria), kun kastike on kiehahtanut hetkosen, lisätään ennakkoon sulatetut äyriäiset ja jatketaan lämmittämistä noin viitisen minuuttia (riippuen ovatko äyriäiset esikypsennettyjä, yleensä ovat, jos ei niin katso niiden paketin päältä miten kauan kypsyvät)


Lisää paketin ohjeen mukaan suolavedessä keitetyt, valutetut pastat kastikkeen joukkoon ja sekoita tasaiseksi.. päälle voi laittaa persiljasilppua ja tai aavistuksen parmesaania, jättäisin melkeinpä sen pois (ei liikaa parmesania!)

Mysmylän Foorumi - uutimia

Blogin ja Foorumin perustaja

Tänään on foorumia kohtaan osoitettu laajaa kiinnostusta. Eräille tahoille onkin lähetetty virallinen kutsu osallistua foorumin toimintaan. Myös tätä blogia saattaa alkaa seurata useampi silmäpari. Hyvä näin!

Olen myös tänään tehnyt aloitteen erään koirarodun viralliselle yhdistykselle perustaa rotua riivaavan sairauden tutkimusta rahoittava rahasto. Saa nähdä miten käy... Ovat kuulemma viestini vastaanottaneet, esittelevät sen yhdistyksen puheenjohtajalle ja käsittelevät hallituksen kokouksessa. Vasta nyt olen kaikkeni tehnyt.  

Päivitys: rotuyhdistys on avannut avustusrahaston, terveydenhoitotilin ja tämä vuosi on terveyspainotteinen, käytännön ideoitani kuulemma otetaan käyttöön (pienellä jatkojalostuksella varmaankin)! Lisäideoinnitkin kuulemma tervetulleita Muutama uusi idea onkin jo työn alla.. :P

 

minua ärsyttää ihmisten itsekeskeisyys koiramaailmassa

Minua ärsyttää suunnattomasti ihmisten itsekeskeinen  tapa jalostaa koiria. Kuka pystyy perustelemaan tällaisten yllä näkyvien koirarotujen jalostuksen koiran hyvinvoinnin kannalta hyväksi asiaksi?

Jalostetaan todella raskasrakenteisia, lyttynaamaisia ja rakenteeltaan kaikenkaikkiaan suorastaan epämuodostuneen oloisia koirarotuja. Jopa aiemmin terverakenteisista koiraroduista, kuten Saksanpaimenkoirasta jalostetaan näyttelylinjaa edustavia lonkkavikaisia kyyryjä, kävelemään kykenemättömiä koiria.

Hyi meitä ihmisiä! Sikäli kannatan eri rotujen olemassaoloa, että me ihmiset emme kykene kaikki hallitsemaan kaikentyyppisiä, energiatasoltaan meitä korkeampia tai muuten vain vaativia koirarotuja. Liian paljon näitä kuitenkin otetaan pelkän ulkonäön perusteella ja tuloksena on suorstaan raatoja. Jopa oman perheen jäseniä tulee puolisyödyksi, kun koira sekoaa.

Yleensä syy on ihmisessä, ennemmin kuin koirassa. En kirjoita aiheesta nyt enempää, koska potuttaa liikaa.  

turhaa tietoa mysmylästä - 50 faktaa - nro 7

Seuraan koneeltani maapallon maanjäristyksiä. :D Japanin tapahtumien jälkeen, uutisia selaillessa vastaan tuli jostain linkki 3D-Earthquakes freeware-ohjelmaan, jonka asennettuani olen usein kurkistanut maapallon tilannetta.

Linkki ohjelmiston sivustolle, tutustumiskurkkausta varten, jos kiinnostaa
 (mahdolliset lataamiset omalla vastuulla!)

Fakta nro 7: Mysmylä stalkkaa maanjäristyksiä netistä

 

turhaa tietoa mysmylästä - 50 faktaa - nro 6

Olin tänään Be:n kanssa Kiinalaisessa ravintolassa, istahdin alas tuolille joka huojui allani kummallisen suurta liikerataa. Päältäpäin katsottuna vankka puurakenteinen tuoli. Koska olen jonkin sortin yllytyshullu tai ainakin ajaudun usein tilanteen kanssa äärirajoille, niin kävi nytkin. En edes itse huomannut puuhiani mitenkään oudoiksi, kunnes Be (aiemmin Beb..F) komensi lopettamaan.

Vielä muutama uhkarohkea keinuttava liike oli pakko tehdä, kunnes itsekin totesin, että ehkä oli viisaampi yrittää vain tyytyä epävarmuuteen varmuuden sijaan (varmuuden ollessa tässä kohtaa ennemminkin tuolin hajoamisen kannalla). Istuin hiljaa käskettyä. Be:n tuoli huojui kuulemma myös.

Söimme ruuat puoliksi (emme jakaneet, vaan emme jaksaneet kaikkea) ja saimme loput kotiin doggy bagissa. Kun nousimme näiltä kuuluisilta tuoleiltamme ruokailun päätteeksi,  eivät tuolimme huojuneet enää!

Olimme ylen hämmästyneitä. Ehkä meidän elopainomme riitti ruokailun lisätuoman painon lisäksi junttaamaan tuolien jalat paremmin kiinni.. tai.. tai.. 

Eli, fakta nro 6 Mysmylästä: ajaudun joskus riskirajoille uteliaisuuttani

 

mysmylän uusin villitys - tulossa oma foorumi keskusteluille

Kuten aina suurissa hankkeissa, ennakkomainonta tulee alkaa hyvissä ajoin. Niin nytkin: Tänä keväänä tullaan avaamaan uusi keskustelufoorumi leikkimielisille ajatustenvaihdoille, miksei vakavammallekin. Aihepiirit nyt myös lukijakunnan aktiivisuuden ohjailemana.

Mysmylän foorumi on jo koekäytössä ja yliopistoguru on naputellut valmiiksi hiekkalaatikon reunat virtuaalivasarallaan kokoon. Nyt vielä puuttuu virtuaalihiekkaa ja virtuaalilapioita heiluttavat hiipparit. Liitän linkin Mysmylän foorumille blogin sivupalkkiin heti, kun ollaan asiassa riittävän pitkällä. 

Päivitys asiaan: Foorumi on nyt avattu! Tervetuloa! Pääset sinne sivupalkissa olevan ilmoituksen kuvaa klikkaamalla ;)

Osoite on:  http://www.mysmyla.dy.fi

ravustus on ♥ - fakta nro 5

Mysmylä on harrastanut ravustusta joka kesä n. 7 vuotiaasta lähtien ja on siinä jo, vaikka itse sanonkin, aikas mestari - Olen vuosien varrella oppinut käytännön koulimana monia seikkoja ravustamisesta. Kuten mm. mitkä syötit ovat parhaita, minkälainen pohjan rakenne/ranta on paras ja mistä ravut eivät pidä jne.

Olen harrastanut sekä merta-ravustusta, että tuulastusta. Molemmat ovat aivan oma ala-lajinsa. Jos laskettaisi euroissa, on elämän varrella tullut syötyä rapuja kymmenien tuhansien eurojen edestä. Hallitsen myös niiden keittämisen, luonnollisesti. Ainoa ikävä seikka on tietysti se, että ne keitetään ns. elävältä, mutta kun noudattaa tiettyjä seikkoja, ei tämä asia poikkea minkään muunkaan ravinnoksi päätyvän eläväisen elinkaaren loppuhetkistä. Kaiken kaikkiaan tässä  lajissa tulee pitää korkeaa moraalia saaliin hyvinvoinnin suhteen!

Ravustus

Ravustus on laji, jossa tulee kunnioittaa säännöstöjä, ja ottaa huomioon ravustuskaudet, sekä kunnioittaa mahdollisia rauhoitusalueita. Myös itse tapahtuman tulee olla ympäristöä (ei ravusteta naapurin laiturin alta) ja vesistöä kunnioittava, eikä myöskään saa kolistella, mekkaloida tai käyttäytyä muutoin hyvien tapojen vastaisesti (viina ei kuulu tähän harrastukseen).


Jokirapu on ikivanha äyriäinen, se on läpikäynyt monta aikakautta ja pitänyt huolen järven/joenpohjan puhtaanapidosta. Se ei aiheuta mitään vahinkoa kellekään, joten tätä ikiaikaista järvien/jokien ruhtinasta tulee kunnioittaa ja suojellakin. Rapu on herkkä rapurutolle, joten suojelutoimiin kuuluu myös uimapukujen ja mertojen/sumppujen osalta järkevä asennoituminen ja huolehtiminen siitä, ettei käytä samoja tamineita eri järvissä/joissa, ettei tämä koko rapukantaa uhkaava tauti pääsisi leviämään vain ihmisen ahneuden vuoksi.


Varsinainen jokirapu, jota onneksemme vielä esiintyy on monelta paikkakunnilta, kuollut rapuruttoon. Tilalle on istutettu monin paikoin täplärapua, joka ei ole Suomessa alkuperäinen rapulaji. Jokirapu on uljas harmaine/ruskeine takkeineen, yrittäkäämme vaalia ja kunnioittaa niiden kantaa kaikin mahdollisin keinoin! Itse ravustaminen, mikäli se ei ole kaupallista ja ajoittuu vain sallittuihin ajankohtiin ja on pienimuotoista, ei uhkaa rapukantaa. Isoimpien rapujen pyytäminen sieltä täältä ennemminkin takaa pienemmille ravinnon saantiin parempia apajia, sillä isot tyrannisoivat herkästi laajojakin alueita.


Itse en kertakaikkiaan hyväksy sitä tapaa, että merrat viedään järveen ja jätetään sinne kokematta niitä viikkoon. Keskikesällä vedet ovat niin lämpimiä, että ravut saattavat jopa kuolla ruuanpuutteeseen juuri vaihdettuaan kuorensa ja lämpimien vesien nostaessa niiden aineenvaihdunnan huippuunsa. Muutenkin ne kaipaavat päiväsaikaan pimeyttä ja kolon tuomaa turvaa ja näin ollen avoimella paikalla merrassa köllöttely stressaa niitä aivan turhaan. Tällainen ravustaminen on törkeää laiskan ja välinpitämättömän p****sen ravustajan merkki. (Anteeksi vain voimakas ilmaisuni, mutta tätä mieltä todella olen.)


Mielestäni moraaliltaan vastuunsa kantava ravustaja laskee merrat illan suussa ja kokee ne aikaisin aamulla, kun aurinko ei vielä ole päässyt lämmittämään vettä tai valaisemaan liian pitkään pyydyksen lähivettä. Moraaliltaan oikealla asialla oleva on myöskin maksanut kalastusmaksunsa ja ravustuslupansa kuntoon.


Ravut viihtyvät rantatörmän suojassa olevissa koloissa ja onkaloissa, sekä rantakivikossa. Otollinen pohja ei ole liian mutainen, vaan mieluiten hiekkapitoinen ja/tai kova, kuten kallionluiskat. parhaiten rapu kykenee kaivamaan itsellensä sopivan pesän hiekkapitoiseen maaperään tai rantatörmään, josta todisteena tarkkasilmäinen näkeekin kivien kupeessa kaiveltua hiekkaa, merkkinä rapujen olemassaolosta.


Myöskään liian tiheissä lumpeikoissa tai heinikoissa rapu ei juurikaan viihdy, rajamailla kylläkin. Mutapohja ja lumpeikot ovat yleensä liian hapetonta ja/tai vaikeakulkuista, vaikka ne saattavatkin käydä nutustamassa kasviperäisiä jätteitä ja lahnaruohoa ruuanhakureissuillaan. Savipohjaisessa vedessä ravut ovat sinikuorisia :) Myös albinoja esiintyy! 


Normaali ruskea/harmaa jokirapu muuttuu keitettäessä aivan punatakkiseksi. Savipohjan sininen rapu muuttuu oranssiksi ja albino pysyy vaaleana, hiukan vain kellertyy. Albinoravusta tulee mieleen hauska muisto lapsuudestani, kun olimme isäni kanssa pyydystäneet albinoravun ja kirjoitimme vedenpitävällä tussilla sen selkään kirjaimet - ABC, ja päästimme sen takaisin järveen.


Muutaman viikon kuluttua meille tuli kylään perhetuttuja, jotka saivat kokeilla ravustamista kanssamme ja olimme keräilleet isoihin rapujuhliin monta kymmentä, ellei satoja rapuja. Perheen isän ilme oli aika kiva näky, kun tämä ABC-rapu ilmeistyi kuin ilmestyikin yhteen mertaamme toistamiseen! :D Ihan heti emme viitsineet kertoa koko tarinaa, annoimme hetken ihmetellä. Sanoimme, että tämä valkea herra on rapukoulun rehtori :D


Mysmylän kokemuksen mukaan särkikalat ovat parhaita syöttejä. Niiden nahka läpäisee tuoksun erittäin hyvin ja niitä on ravun myös helppo nutustaa. Ahven käy jotenkuten, mutta ei selkeästikään ole paras mahdollinen täky. Ahvenen nahkaa pitää ainakin "avata" hiukan, koska sen kovasuomuinen ja tiivis nahka on ilmeisesti melko hajuton, uskon myös, että koska ahven on petokala, ravut "karsastavat" niiden tuoksuakin.


Aivan hätätapauksissa olemme käyttäneet myös nakkeja täkyinä, ennenkuin olemme saaneet särkikaloja kalastettua tai jos kalat ovat onnistuneet välttämään pyydyksemme. Mielestäni kuitenkin hyvän ravustajan ei pidä mennä sieltä missä aita on matalin, vaan pitää jaksaa myös kalastaa täyt, ravun luontaiset ruuat, mikäli haluaa lajia harrastaa. Pikakonstit ovat jotenkin... ryhtiä pitää olla! :D


Mertojen huoltotoimet ovat myös tärkeitä. Narujen ja kohojen tulee olla siististi varastoidut, puhumattakaan itse merroista. Myös sumppujen, joissa saaliit säilytettään, tulee olla siistit ja sellaiset, etteivät ravut niissä itseään satuta tai liikaa stressaa. Toisinsanoen, niiden tulee tarjota riittävän varjoisaa suojaa päiväaikaan, eikä sumppuja pidä säilyttää liian matalassa tai lämpimässä vedessä. Lepän oksat ovat oivallisia lisävarjon tarjoajia sumppuihin kiinnittettynä. Ravut myös syövät lepän lehtiä.


Sumppuun voi laittaa syötäväksi myös vaaleaa leipää tai keittää paksu kaurapuurokakku, jota ravut syövät mielellään. Missään nimessä niitä ei saa jättää nälkiintymään!! Sumpun tulee olla myös riittävän suuri, jotta ravut löytävät oman paikkansa säilytyksen aikana, sillä ne tappelevat keskenään, mikäli eivät saa riittävää omaa tilaa.


Mysmylä on havainnut seuraavia rapujen käytöksessä esiintyviä malleja näiden vuosikymmenten aikana. Eri iltoina ovat liikkeellä eri kokoiset ravut. Mikäli kaikista suurimmat ovat liikenteessä, ne usein häätävät pienet pois täyn kimpusta ja köllöttävät usein yksin, tai vähintäänkin saman kokoisen kanssa merrassa.


Joinain iltoina ovat selkeästi pääsääntöisesti pienet liikkeellä ja silloin saattaa merta olla tupaten täynnä näitä pikkuisia vipeltäjiä. Alamittaiset tulee ehdottomasti päästää takaisin kasvamaan. Rapu mitataan lyhyiden viiksien kärjestä keskimmäisen pyrstökilven kärkeen, muutaman millin hapsut pois lukien. Vähimmäismitta on 10 cm jokiravulle, (täpläravulle saattaa olla jopa suurempi alamitta, mutten täplärapua itse ole ikinä ravustanut, joten tämä täytyy täplikästä ravustavan tarkistaa jostain tietävämmiltä). Samaten olen päästänyt takaisin järveen sellaiset naaraat, jotka kantavat jo munia häntänstä alla, tai jos niillä on jo poikasia! Yleensä pyrin päästämään ne takaisin samaan paikkaan mistä tulivatkin, etteivät ne joudu taistelemaan uudesta pesäkolosta vieraassa paikassa.

Ravut ovat hyvin erikoisia otuksia. Niitä kunnioittaa jo niiden alkukantaisuudenkin vuoksi mutta myös siksi, että niiden elämää ohjailevat monet erikoiselta tuntuvat seikat, kuten se että ukkosella ravut eivät syö eivätkä liiku. Miksiköhän? Kaloja koskee sama seikka, mutta miksiköhän? Eiväthän salamat osu niihin.. ihmeellistä! Pitäisi oikein kysyä asiaa vaikka Tieteen kuvalehdeltä :) Rapuja on ollut jo ennen ihmisiä ja toivon, että niitä on vielä ihmisten jälkeenkin.

Tuulastuksesta pari sanaa. Tuulastuksessa liikutaan pimeässä. Järven pohjaan laitetaan tikkujen varaan täkykaloja, joiden ympäriltä haavilla napataan ravut taskulampun valossa (ennenvanhaa tuulastustulen valossa), joko veneestä tai rannalta käsin. Tuulastus on erittäin mukavaa puuhaa ja sopii (sivistyneesti toteutettuna) myös ystäväpiirin illanviettoon! Menneinä aikoina tuulastusillat olivat vallan muoti-ilmiö :) mukavaa yhdessäoloa kruunautuen rapujuhliin!


Rapu liikkuu paetessaan takaperin! Näinollen haavi ujutetaan ravun taakse ja esim. kepin avulla se ohjataan ampaisemaan haaviin. Rapu selviää pitkänkin ajan ilman vettä. Vuorokaudenkin verran se pysyy elossa ilman vettä, mutta paras säilytys on sumpussa viileässä vedessä, järvessä. Pahinta on laittaa ne saaviin, josta ne kulutettuaan hapen löytyvät pahimmassa tapauksessa kuolleina :( Veden happipitoisuus pitää taata! Rapu saattaa hukkua pieneen määrään hapetonta vettä, ennemmin kuin että olisi kokonaan kuivilla!
 

maailman paras kolatahna - samettinen kermakola - kondensoidusta maidosta

Meillä on huomenna merkkipäivä, Beb..F täyttää vuosia ja heti aamusta alkavat rajut, Rion Carnevalitkin toiseksi jättävät, biletykset. Ajattelin laitella Beg..F:lle täysin hatusta tempaistulla reseptillä tehdyn kakun, jonka valmistus alkaa jo tänään keittämällä kondensoitua maitoa vesikattilassa (säilykepurkkeineen päivineen) useamman tunnin ajan.

Klikkaa kuva suuremmaksi, tästä näkee koostumuksen!

Maailman paras kolatahna kondensoidusta maidosta, purkkeineen:

Kondenssimaito-säilykepurkki (myydään supermarketeissa) umpinaisena  upotetaan veteen kattilaan ja annetaan kiehua yhteensä kolmisen tuntia, alkuun hiukan reippaammalla lämmöllä ja loppuun, muutaman tunnin, miedommalla lämmöllä. Missään vaiheessa vesi ei saa haihtua pois purkin päältä, vaan sen tulee olla koko keittoajan täysin veden alla. Muuten saattaapi tulla räjähdys... ja sitähän emme halua :D

Purkki kiehumassa huppeluurussa veden alla!

Aluksi kunnon kiehumista noin puoli tuntia kannen alla (ehkä kansi hiukan raollaan, kun kiehuu oikein voimalla, muista pitää veden määrää silmällä), sen jälkeen lämpöä alemmas, että juuri ja juuri kiehuu (n.8 lämmöllä) vielä pari tuntia kannen alla, jonka jälkeen voi kääntää hellan nollaan ja jättää purkin jäähtymään veden kanssa itsekseen. Käytännössä en ole joutunut lisäilemään vettä kuin vähän, kun olen keittänyt alunperinkin runsaassa vedessä ja pitänyt kantta suurimman osan ajasta kokonaan kiinni. Purkin saa avata vasta kun se on täysin jäähtynyt!


Tällä tavoin keittelemällä muodostuu, kuin itsekseen, maailman paras kolatahna (paksumpaa kuin kastike)!! Olen tätä valmistanut aiemminkin, joten tiedän millainen on lopputulos. Soveltuu erinomaisesti luxuskakkuihin, leivoksiin tai ihan vain paahtoleivälle tai keksille, herkutteluun! Esim. Argentiinassa tätä kutsutaan nimellä dulce de leche, "maitohillo" ja siellä tämä on erittäin "tavallinen" herkku.

Eräs joka seurasi kuvaustapahtumaa, muttei sanut maistaa :/

Kondenssimaitohan käy jo sinällään kakkuihin ja leivontaan, mutta vasta tällä tavoin pitkään keittämällä siitä tulee kiiltävää ja ruskeaa kolaa.. ai että se on hyvää ja maailman parasta kolaa (levitettävää toffeeta). Se ei ole mitenkään äkkimakeaa, vaan on erittäin hienostuneen makuista kiiltävää ja .. hmm.. paahtunutta.. :D kokeilkaa ihmeessä itse!

Lisäys 17.04.2011: Laitoin tänään jättilusikallisen tätä tahnaa kahvikuppiin maustamaan, oli hyvää! :D Se ei liuennut sinne nopeasti, vaan oli syötävissä lusikalla pitkään. Sen koostumus notkistui kahvin lämmöstä ja oli entistä ihanamman makuista. Kokeilkaa itse! ;)

Kirjoitan huomisen koko kakusta ihan oman reseptinsä, sen verran voin paljastaa, että siihen tulee itsetehty kakkupohjalevy, marenkilevy, mascarponea, jossa mantelin (marssipaanin) makua, tätä kolaa ja tuoreita mansikoita, sekä pinnalle dajm patukkaa murskattuna.  Tästä kakusta kuullaan lisää myöhemmin, otan myös kuvia.

Ruskea osa on marenkia, aika muhkea levy tuli

 

mysmylän ruuat roccaa - fakta nro 4

HAA (HAAAAA!! kaiku) Yrittäkää ruokablogien pitäjä-siskot päästä tälle levelille, kuin missä Mysmylä resepteineen roccaa.. nimittäin.. nimittäin.. Mysmylän vävypojat käyvät blogissa hakemassa ruokareseptejä ja kokkaavat niitä kotonaan!!! 

Tämä seikka ei ole minulle henk' koht' mitenkään vähäpätöinen, sillä minun sydäntäni lämmittää oikeasti se, että vävypojat tykkäävät syödä JOPA kotosallaan minun kokkailemiani ruokia.. voi kyllä jo sanoa, että olen tainnut onnistua lellimään heitä ruuan voimalla ja sen lellimisen he molemmat kyllä ovat myös ansainneet!

mysmylän lempi piirretty - fakta nro 3

Tässä Mysmylän lempi piirretty, vielä niitä kunnon piirrettyjä, jotka olivat sentään vaivalla tehtyjä. Kohta, missä ankanpoikanen potkaisee kiveä ja toteaa: "Nobody likes me.. " Erityisesti kohta 2:13 --> 2:55 ..Sydäntä särkevää.. Kyseessä on Tom & Jerry episode 70, ihanin hahmo ikinä, tuo pikku Duckling! ♥

 

♥♥♥♥♥ mysmylä fanittaa ♥♥♥♥♥ Poets of the Fall ♥♥♥ fakta nro 2

                   Laita musiikkivideo soimaan lukemisen ajaksi ;)

♥♥♥

Kuuntelimme tänään shoppailureissun automatkojen ajan Poets of the Fall'in uusinta kokoelma cd:tä Alchemy vol 1. Heidän levyistään on tullut hankittua 100 % jokainen, vaikka kuuntelemaan pääsisi tietysti eri tavoinkin.

Tämä suomalainen bändi on asettanut riman korkealle omassa musiikin tekemisessään. Koko toiminta, esiintyminen, taiteelliset sävelkulut ja runolliset tekstitykset kielivät kurinalaisesta ja itseltään paljon vaativasta ammattikunniasta, sisäsyntyisestä tarpeesta tehdä tinkimätöntä laatua. Kyseessä ei ole mikään koko kansan nuorison hurmaava muotibändi, vaan koska heidän musiikkinsa on astetta vaativampaa, ei sen arvo ehkä aivan heti aukea kaikille.

Kaupallista musiikkia ostavat massat, joiden ostoskäytäytymistä muoti-ilmiöt ja radioasemien soittolistat ohjailevat. Kuka näitä ilmiöitä ja soittolistoja sitten milläkin keinoin ohjailee, rahanteko mielessään. Kuitenkin he määrittävät keskuudessaan sen, mitä radiosta tulee tuutin täydeltä ja milloin mikäkin on "in".

Top-soittolistoille päätyy milloin minkäkinlaista äänitettä, jopa ala-arvoista, tuskin musiikiksi tunnistettavaakaan. Niiden biisien ei ole tarkoituskaan jäädä pitkäksi aikaa elämään. Jonkinlainen musiikinalan mafia haiskahtaa läpi, kun ei enää hyvällä tahdollakaan keksi syytä siihen miksi juuri nämä kappaleet alkavat soida radioissa ympäri maailman. Yhden biisin tähdenlennot, mutta myös pesunkestävät iki-tähdet syytävät remputuksiaan ja biisi kuin biisi menee läpi kansaan kuin häkä, oli se sitten musiikillisesti perusteltua tai ei.

Poets of the Falls'issa minua viehättää se, että he pyrkivät tekemään laatua ensimmäisestä nuotista viimeiseen ja jokaiseen niiden välillä. Tämän lisäksi sanoitukset ovat perus englanninkielisiä sanoituksia huomattavasti ylevämpää ja taidokkaampaa sanojen taidetta, runoutta. Eipä bändin nimi ole ihan turhaan se mikä on! Poets of the Fallin musiikkia voi jo verrata upeaan taiteeseen, gourmet-ruoan tuottamaan nautintoon, joka tapauksessa eliittiin lajissaan.

Aivan kuten bändin vokalisti, Marko Saaresto on  eräässä jo vuonna 2005 tehdyssä artikkelissaitse  todennut (Kaltio, Pohjoinen Kulttuurilehti nro 4, 2005:

"Joidenkin mielestä kaikki omistavat englannin kielen, joten sitä voi käyttää musiikissa, vaikka kieltä ei osaisikaan kunnolla. Mielestäni kielellinen lahjakkuus kuitenkin ratkaisee. Laadukkaissa lyriikoissa kuulijalle ei selitetä kaikkea, ja vaatii taitoa säilyttää tietty moniselitteisyys."

Poets of the Fall'in sanoitukset ovat lähellä runoutta. Sanavalikoima on täynnä tunnelmia ja mielikuvia maalaavia hienostuneita ilmaisuja. Sanoitukset näinollen myös vaativat kuulijaltaan, täydellisen nautinnon saavuttamiseksi, hiukan parempaa enganninkielen taitoa.

Silti, vaikka lyriikat ovat suorastaan helmiä Poetsin musiikissa, vaikka niistä ei ymmärtäisi sanaakaan, musiikin harmoninen täyteläisyys ja Markon upea ääni riittävät kantamaan jo yksistään. Marko osaa tulkita monisävyisellä äänenkäytöllään tunteita ilmiömäisesti. Hän lausuu englantia kauniisti ja täydellisesti. Hänen äänensä on miehekäs, silti herkkä ja moneen taipuva. Poets of the Fall'in musiikin sävel ja lyriikat yhdessä... perfection!

Bändin asiallinen ja terve olemus ja se, että heti kuulee heidän olevan myös jonkin sortin älykköjä upeine sanoituksineen, mutta myös haastattelujen perusteella, saavat Mysmylänkin tuntemaan syvää arvostusta ja haluamaan heille musiikkimailmassa kaikkea hyvää, menestystä ja sitä kautta mammonaa palkaksi hyvin tehdystä työstä.

Markosta paistaa eräänlainen vaatimattomuus, hänen tapansa olla nöyrä oman musiikkinsa ja kuulijakuntansa edessä, tämä seikka viehättää Mysmylää erityisesti. En koskaan aiemmin ole tuntenut niin suurta tarvetta korvata musiikintekijöille heidän minulle tarjoamastaan hyvästä, kuin mitä tämän bändin kohdalla olen tuntenut. On ollut ensimmäisestä julkaisusta asti itsestään selvää, että tämän bändin musiikista haluamme maksaa ja näin ollaan myös tehty!

Toivon bändille maailmanlaajuista arvostusta, nimenomaan ARVOSTUSTA. He tekevät musiikkia, joka ei pyri listaykköseksi keinolla millä hyvänsä. Heidän musiikkinsa ei täten myöskään ole ajassa kiinni (onneksi). Heidän biisinsä saattavat nousta kunniaan vasta vuosien saatossa, mutta tällä tyylillään he tulevat valloittamaan itselleen uskollisia faneja, ikuisia Poets of the Fall faneja, jotka eivät tule ikinä kyllästymään heihin. Kuten esimerkiksi Mysmylän ovat jo valloittaneet.

Minusta on hienoa, että meillä suomalaisilla on tällainen yhtye. Muistakaa kukin  tahoillanne levittää tietämystä tästä bändistä maailmalla, sillä tämä on yksi suomalaisista asioista, mistä me voimme olla jopa ylpeitä! 

Tässä linkki tämän päiväiseen haastatteluun Ylen aamussa:

http://areena.yle.fi/ohjelma/700 

Poets of the Fall - viralliset sivut:

Poets of the Fall - viralliset kotisivut

turhaa tietoa mysmylästä - 50 faktaa - fakta nro 1

Vaikka aionkin pysytellä anonyyminä bloggarina, ajattelin kertoa joitain, ehkä hyvinkin "turhia" seikkoja, mutta varsin kuvaavia omituisuuksia itsestäni - 50 faktaa - osiossa, saa nauraa ja saa olla "tajuamatta" :D

Ostin muutama kk sitten Eccon Goretex-nahka-nilkkurit alesta. Olen odottanut näitä sulia kelejä, koska aiemmin muutaman kerran laitettuani ne innokkaana jalkaani, jouduin toteamaan ne hengenvaarallisen liukkaiksi jäisellä kelillä. Koska en halunnut uutta postausta aiheesta "Mysmylä kumossa", tyydyin tepastelemaan lastenosastolta ostamillani (vink, vink) Kuoma saapikkailla pakkasten ajan. 

Ovat muuten halvepia nuo lasten Kuomat, kuin vastaavat aikuisten! Samaa kokoa löytynee molemmilta puolilta, ainakin nais-ihmisille. Juurikaan mitään eroa ei niillä ollut ulkonäöllisesti! Kyllä, Kuomissani EI ole vetureiden kuvia eikä nallekarhuja, vaan ovat ihan tummansiniset perus Kuomat :)

Palattakoon sivuraiteilta takaisin itse fakta numba ykköseen: Muistelkaamme hetki asian ydintä, jalassani siis (yhä hintavat), joskin alesta ostamani Ecco Goretexit...  

Olen viime päivinä, kevätlätäköiden saavuttua kävellyt TAHALLAAN muutamien lätäköiden läpi - mukamas: "hups enpä huomannut"- tyylillä - jotta saan tarjouksesta bongaamistani, upeista kengistä kaiken irti!

Tällaista käytösmallia perustellakseni haluan todeta, että olemalla ylivarovainen ja katselematta kaikkia asioita eri kanteilta, saattaa jäädä monia hyviä asioita huomaamatta ja mielihyvää saamatta.  

unettomuus - ja mysmylän uudet kujeet

Olen potenut unettomuutta viimeisen viikon aikana. Nytkin kuorsuu kaikaa eri puolilta taloa, makeimmin tyttökoiramme henkäilee kuorsuuta kuin isompikin mies. Edes tuo makea ääni ei ole riittänyt aiheuttamaan minulle unihiekan kertymistä silmiin :/ Nyt tuli ensimmäinen haukotus, juuri kun pääsin sanomasta! 

Olen ollut hiukan muissa maailmoissa viime aikoina, eikä tähän blogiin ole tekstiä juurikaan tullut. Olen mm. asentanut koneelleni maanjäristykset rekisteröivän upean, ilmaisen ohjelman :D ja olen tutustunut maanjäristysten ihmeelliseen maailmaan muutenkin googlettamalla siellä sun täällä ja pyöritellyt tätä virtuaalimaapalloani hurjiin kierrosnopeuksiin, ihmetellen maailman järisyttävää menoa.

Laitan joskus screen shotin tästä ihmeellisestä sovelluksesta tänne :D

Yritän keksiä jotain mukavaa jutun juurta naputeltavaksi, kuten ehkä omia "keksintöjä ja niksejä" mitä on tullut elämän varrella viriteltyä, milloin minkäkinlaisiin tilanteisiin.


Ehkäpä hyväksi toteamani löydöt tavaroissa/tarvikkeissa voisivat olla jutun juurena. Ehkäpä. Nyt  kuitenkin suljen koneen, ja lähden yrittämään napata unesta kiinni. Hyvää yötä!
 

Ricotta pannukakkuset

Oli viikonlopusta jäänyt sopivia aineksia Ricotta pannukakkusten tekoon,
Paistelin isommalla lettupannulla kuutoslämmöllä näitä muhkean ilmavia pannukakkusia. Varmastikin pikkulettupannulla saisi tasakokoisia ja ehkä helpommin paistettua.


Ainekset:
2 kananmunaa, erotellaan keltuaiset ja valkuaiset, molemmat osat käytetään
1 dl sokeria
vaniljaekstraktia korkillinen, tai vaniljaa (tai pari tl sokerista vaniljasokeria)

2 dl Ricottajuustoa (voi hyvin käyttää koko purkin 2,5 dl)
1 dl kermaviiliä
1 dl maitoa
2 rkl sulatettua voita (ei saa olla tulikuumaa kun sekoitetaan joukkoon)



1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa


Aloita erottelemalla keltuaiset valkuaisista (talteen) ja vaahdota keltuaiset, sekä sokeri ja vanilja tasaiseksi vatkaten. Sekoita keltuaisseoksen joukkoon kermaviili, maito ja Ricottajuusto ja voisula, sekoita tasaiseksi


Sekoita erikseen jauhot ja leivinjauhe, sekä suola sekaisin ja lisää jauhoseos muuhun taikinaseokseen. Anna seistä jonkin aikaa turpoamassa, noin vartti riittää. Seos on aika paksua.


Vatkaa kananmunanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele turvonneen pannaritaikinan joukkoon, niin että seos pysyy mahdollisimman kuohkeana.
Paista voidellulla pikkulettupannulla n. 2 rkl per lettukuppi, keskilämmöllä (noin kuutosella) ja käännä kun pintaan tulee pieniä kuplia, tarkkaile, ettei pääse palamaan liikaa.


Tulee ihanan ilmavia ja suussa sulavia, kuin poutapilviä, kepeän oloisia pikku pannukakkuja. Päälle käy mikä vaan makea kyytipoika, tänään laitoin Mascarponejuustoa,  hunajaa, sokeria maun mukaan ja boysenmarjoja sekaisin. Mansikkahillo käy erinomaisesti, samaten lakkahillo, tai miksei marjat  ihan tuoreinakin  Mascarponen tai vaikka jäätelön kanssa!


Kokeilen tätä pannaritaikinaa joskus uunissa pannukakun tapaan, kaiken järjen mukaan se onnistuu isona pannukakkuna aivan yhtä hyvin. 


Edit: 10.04.2011 testattu isona pannukakkuna ja hyvin onnistui, 200 asteisessa uunissa noin 20 min. Pannukakku jäi ehkä vähän litteäksi mutta oli yhtä pehmeää kuin pieninä paistettuna. Rakenne on jännästi eriainen kuin perinteisessä pannarissa :)

täytetty porsaan sisäfilepaisti prosciutto di parmakuorella

Tänään sovelsin kaikkea aiempaa tietämystäni eri makujen yhteensopivuuksista ja kaivelin jääkaapista sinne jo vakiotuotteiksi muodostuneista varannoista aineksia, joita sekoittelin yhteen. 

Näin muodostui tämä resepti:

Täytetty porsaan sisäfilepaisti - prosciutto di parmakuorella

Ainekset: (4 - 5 ruokailijalle)

Jyväpossun sisäfile (n. 500 - 600 gr)

(puisia hammastikkuja) 

5 - 6 siivua parmankinkkua

Aluksi otin fileen lämpenemään huoneenlämpöön ja aloin valmistaa täytettä, johon laitoin:

1/3 purkkia ricottajuustoa

2 rkl mascarpone juustoa

1/2 aurajuusto

2 kukkurallista rkl viikunahilloa (jossa pähkinää seassa, Ranskan reissun tuliaisia,  perus viikunahillo käy)

2 puolikuivaa isoa taatelia (saa ostaa irtomyynnistä vihannesosastoilta isoissa marketeissa, silppua puolen sentin paloiksi)

2 kukkura tl pestoa (vihreä purkissa ostettava italialainen pesto)

 pari kierrosta pippuriseosmyllystä

1 pieneksi silputtu valkosipulin kynsi

Käännä uuni lämpenemään 220 asteeseen.

Sekoittelin ylläolevat aineet tasaiseksi massaksi kulhoon odottamaan  ja aloin paistaa kokonaista filettä itsetehdyllä valkosipulivoinokareella voidellulla  pannulla. Pannun tulee olla melko kuuma, sen tultua riittävän kuumaksi ruskistin jyväpossun sisäfileen kokonaisena, kauttaaltaan hyvän väriseksi, että lihasyyt sulkeutuvat ja nesteet pysyvät hyvin sisällä. File kannattaa todella ruskistaa joka puolelta. Paiston aikana rutistin pippurimyllystä ruskistetulle pinnalle kevyesti pippuriseosta, koko fileen pintaan.

Nostin ruskistetun, sisältä vielä raa'an fileen leikkuulaudalle, jossa tein päädyt ehjäksi jättäen päälle viillon terävällä veitsellä. Viilto saa olla syvä, vain 1 cm jää alas ehjää,  jotta täytettä mahtuu sisälle riittävästi. Täytin fileen aiemmin tehdyllä seoksella ja nipistin fileen kiinni noin 5 cm välein ristiin asetetuilla  hammastikuilla. Päälle kiedoin parmakinkkusiivuja vieriviereen (hammastikut voi tietty pistää näidenkin läpi ja laitoin uunivuokaan alimmaiseksi yhden parmakinkkusiivun, nostin täytetyn fileen sen päälle ja laitoin uuniin 30 minuutiksi.

Mikäli parmankinkku näyttää saavan paiston aikana liikaa väriä, voi päälle sujauttaa foliopaperin noin 20 min. kohdalla, ei tiiviisti, kunhan makaa fileen päällä ilmavasti. Paistomittaria voi tietty käyttää kypsyysasteen toteamiseen, mutta yleensä 30 min uunissa kunnon ruskistuksen jälkeen riittää.  Anna kypsän fileen vetäytyä ennen leikkaamista leikkuulaudalla noin 5 - 10 min, niin nesteet pysyvät paremmin sisällä.

Oheen laitoin cous cous ryynejä, (valmistus paketin kyljessä), voinappi jota usein suositellaan joukkoon, oli tällä kertaa myös sitä itse valmistettua valkosipulivoita. Sekaan hulautin cous cousin ollessa jo kypsää sulatetun pussin herne-paprika-maissi-seosta. Tarjolle laitoin myös tuore salaattia ja tomaattia.

Kaikki ruokailijat pitivät mausta, eivätkä mitkään maut olleet liian hallitsevia. Makeus sopii possuun ja aurajuustoon (taateli ja hillo) silti valmiissa ruuassa ei mikään maku tule ylitse muiden esiin, se on vain sellainen .. makusinfonia, joka sulaa suussa! :) Muuta suolausta filepaistiin, kuin sisälle  laitettu juustoseos ja päälle laitettu parmankinkkusiivu ei tarvita!