tyhjä tekstikenttä ja pussillinen film-town karkkeja

Enpäs yhtään tiedä mitä kirjottaisin. Rouskis - rouskis - siinä meni amerikan pastilli.. . hmm.. - rapinaa - pieni apteekkarin salmiakki - oho, se meni nopeasti, aika mitätön.

En edes tiedä miksi niitä aina joskus ostan, ehkä ne tuovat mieleeni lapsuuteni ja ne onnistuneet kerrat, kun sain suostuteltua äidin ostamaan pienen-pienen pussin apteekkarin salmiakkia apteekista, kun siellä muissa asioissa asioitiin. Ne tarttuvat aina hampaiden väleihin ja sieltä tietty makua irtoaa pitkään, onhan se jonkinlainen plussa.


Eivät nämä nykyajan salmiakit vedä vertoja entisajan salmiakeille. Muistan kun ne yhtäkkiä 80-luvun lopussa muuttuivat ihan ihme nössö-pehmokarkeiksi. Salmiakki aakkosetkin olivat alkuaan sitkeähkön kovahkoja ja niiden aromi oli ihan jotain muuta kuin tänä päivänä. Huokaisu. Pantteri- ja supersalmiakitkin olivat ihan eri makuisia.  


Minulla on laiha aavistus siitä, että entisajan salmiakkikarkit sisälsivät jotain epätoivottuja ainesosia nykypäivän tietämyksen valossa. Niinhän se on, että kaikki hyvä on epäterveellistä.. nykyään. Oman teoriani mukaan ihminen mieltyy juuri ns. epäterveelliseen ravintoon siksi, että se on yleensä myös mahdollisimman kaloririkasta. Onhan se ollut ajan aikojaan tietty tae säilyä hengissä, jos oli vähän ylimääräistäkin luitten ympärille kertynyt, katoajan iskiessä.


Aavistukseni onkin ainoa laihuuteen viittaava seikka tässä ja nyt. Olen huomaamattani nutustanut vain ja ainoastaan niitä apteekkarin salmiakkeja tämän turinan ajan :D Ne ovat ilmeisesti tukeneet vanhimpien aivosolujeni muistia tuomalla sen ajan tuulahduksia mieleeni. 


Mutta nyt tulee muutos.. - rapinaa - yksi suklaapäällysteinen toffee sujahti suuhun ihan suunnittelematta, kuin mietintäajan polttoaineeksi - rapinaa - supersalmiakki (jätti) mmm, analysoin makua, koostumus nössö, kuten sanoin aiemmin, aromi.. kesy.. mutta menetteli -nielaisu-

Toffee neliö - näitä saa myös hedelmäisinä - sitkeä kuin mummon kengänpohja. Näillä olen saanut myös hampaastani paikan irtoamaan.. ja yhä vaan ostan. Aina kun lapan niitä karkkipussiini puhuttelen itseäni mielessäni ja sanon, että "muistat sitte varoa paikkoja!" Silti äskenkin pureskelin sen menemään kohtaloani uhmaten :S 

Pieniä merirosvokarkkeja en enää osta!! Olen meinannut tukehtua sellaiseen melkein yhtä monta kertaa kuin olen niitä suuhuni laittanut. Viimeisin kerta on n. kk sitten, jolloin se jumittui henkitorven kieppeille ja hakkasin kädellä pöytää saadakseni muiden huomion herätettyä, mesekin pamahti ohjelmistopäivityksen vuoksi kiinni samalla hetkellä, kuin tilauksesta kauhuleffan tapaan! Se oli karmiva hetki! :O 


Lisempää!! - rapinaa - musta auto, jonka maku on sekoitus salmiakkia (mietoa) ja hedelmää. Tämä on vähän ihmeellinen asia, olen havainnut että suolainen käy ihmeen hyvin yhteen makean kanssa. Olen jo vuosia nakannut suuhuni esim. suolapähkinöitä ja suklaata yhtäaikaa. Se makuyhdistelmä on taivaallinen. Nykyisinhän näitä suola-suklaa yhdistelmiähän on jo tiskissä. Kuten Maraboulla tämä viimeisin manteli - merisuola suklaa.


Varmasti joka iikka on syönyt salmiakkia yhtäaikaa hedelmäkarkin kanssa. Maailmahan on pullollaan ihmeellisiä yhdistelmiä, joita ei ehkä ihan heti tulisi mieleen yhdistellä. Paljastankin tässä ja nyt muutamia hyväksi todettuja yhdistelmiä:


piparkakku - sinihomejuusto (taivaallinen yhdistelmä)
viikunahillo pizzassa, jossa on sinihomejuustoa
suklaa - suolapähkinät
avocado - sokeria päälle siroteltuna
kurkku - sokeria päälle siroteltuna
retiisit - tökätään suolaan, sinappiin ja seuraksi mustaleimaista juustoa palanen
hunajameloni - kuivattu kinkku

Lisään tähän listaan hyviä yhdistelmiä kun tulee mieleen. Lisään myös, jos jollekulle miljoonista lukijoistani tulee näitä mieleen, eikun kommenttia vaan kehiin! ;)