Palasimme mosaiikki-infosta juuri. Oli mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää tutustua eri materiaalivalintoihin ja niiden mahdollisuuksiin ja rajoituksiin, sekä saatavuuteen jne.
Pahaksi onnekseni minulle sattui alleni oikein natisevainen tuoli, että jokainen liike aiheutti kummitusmaisen ääniefektin. Kurssiseuralaiseni poski onkin nyt ihan hajalle purtu. Hän näet joutui naurun pyrskähdysten estämiseksi pureksimaan poskeaan koko puolitoista tuntisen infon ajan. En tiedä kumpaa meistä pitäisi sääliä enemmän..
Paikalle eksyi myös erään kurssilaisen pieni poika, hän oli erittäin sanavalmiin oloinen kaveri. Muisti kommentoida opettajamme esittelemiä töitä rumiksi, sekä kieltää häntä koskemasta äitinsä tekemiin töihin jne. Ikävä kyllä nämä kaksi em seikkaa vievät huomattavan osuuden keskittymiskyvystämme itse aiheeseen.
Mutta, ei se mitään :) kyllä sitä maailmaan meteliä mahtuu! Meillä on nyt viikko aikaa miettiä tarkemmin mitä alamme tuhertaa ja millaisin välinen. Ajattelimme käydä myös kirppareilla katsastamassa, josko löytyisi kauniisti väritettyjä keramiikkaesineitä vasaralla palasiksi hakattaviksi. Niistäkin syntyy kauniita töitä ( ja vähemmän kauniita.. ehkä enemmän niitä). Onneksi yleensä omat työt näyttävät ihmeen kauniilta, kun on tarpeeksi hyvin päässyt sisäistämään mitä se lopulta esittää. Sehän saattaa vaihtua useaankin kertaan matkan varrella..
Tällaisesta käsien taidon näytteestä minulla onkin tähän loppuun pieni tarina isäni vuosikymmenten takaisesta koulussa tehdystä veistotyöstä, jonka alkujaan piti olla puutarjotin. Lopulta siitä tuli erinomainen kapsekin osoitelappu!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti