Jos nyt mitattaisi adrenaliinipitoisuudet verestäni, voisivat mittarin neulat jäädä pyörimään vielä viikoksi mittauksen jälkeen. En voi yksinkertaisesti ymmärtää sitä, että jos autossa sisällä olevista 75 % kokee vauhdin olevan välillä riskaabelia olosuhteet huomioon ottaen, niin tämä jääräpää ratin takana ei silti voi kuunnella jo ensimmäisiä pyyntöjä tilanteen vakauttamiseksi.
Aivan kuin ääntä läpäisemätön kupla muodostuisi sekunnissa tämän henkilön kallon ympärille. Toinen teoriani on, että hänen korvakäytävänsä yksinkertaisesti luutuvat umpeen ja koko kallo täten ummessa! Argh!
Kun sivusilmällä vilkaisee tätä maanteiden Vatasta silloin kun anoo vauhdin hiljentyvän, näkee hänen niskansakin jumittuneen eräänlaiseen "härkämäiseen" asentoon, jossa nikamat muodostavat keskenään mahdollisimman jyrkät kulmat jumittaen jäärpäisen kallon jämäkkään ja hievahtamattomaan asentoon. Suu on pelkkä viiva ja hahmosta näkyy uho. Yhtään ei voi kaasujalkaa nostaa tai muuten joku takana ajava (vaikka siellä ei ketään olisikaan) luulee, ... en tiedä mitä.
"Nyt kyllä mennään liian lujaa" -kommenttiin saattaa välillä saada harvakseltaan jonkin turhautuneella äänellä lausutun vastauksen, kuten "täähän menee ihan suoraan", johon on pakko tokaista vastalauseeksi ".. niin varmasti meneekin, mutta tiessä on tulossa jyrkkä mutka!"
Sitä en väitä, että hän olisi huono kuljettaja tai että oltaisi ikinä mitään vakavampaa koettu, mutta.. välillä minusta tuntuu, että jos - JOS - en olisi ikinä mitään sanonut, montakohan multapaakkua olisi tullut suupielistä tienpenkalla syljeksittyä. Tällaisissa kohdin liika varovaisuus on vain yksinkertaisesti järkevämpää, kuin riskin ottaminen.
Parempi haahka taas väärässä kuin viiksikarvat vaarassa, vai miten se menikään, se vanha viisas sananlasku.
LISÄÄ! :) t:E
VastaaPoistaKiitän saamastani kannustuksesta. Kajahtanutta ei kannata kahta kertaa kehoittaa ;) VIP'iä pukkaa hetkenpäästä tällaisesta kannustamisesta ;)
VastaaPoista