Perinteikäs aamiaisleipä oli jo syöty ja kahvikupin pohjalla puolet. Mieli kaiveli jo jääkaappia uudelleen, etsien jotain lisuketta loppukahville. Kas, eilinen mutakakun jämä iskeytyi tajuntaan ja jalat kuljettivat jääkaapille kevyesti. Pieni kiirekin ilmestyi jostain etsintöihin. Mieli oli jo maistanut kakkua ja jääkaapin hyllystö alkoi aiheuttaa livää ahdistusta, muut ruokapaketit tuntuivat olevan pelkkää lisäharmia elämässä. Nopeat käsien hamuavat hakuliikkeet eivät tuottaneet tulosta :O !! Jääkaapin ovi oli jo pakko sulkea ja alkaa mietintä..
Kiukkukin jo heräsi. Aivot tekivät työtään huutaen kaloririkasta, suussa sulavaa ja tahmeaa, ehkäpä suklaista lisäravintoa tuekseen! EIKAI vaan yläkerran väki ole jo hipsinyt jääkaapille tällä välin? Nopea tilannekatsauksen jako toiselle aamukahvin nutustajalle. Palaveri.
"Oletko sinäkin nähnyt sen kakkupaketin tänä aamuna? Oletko sinä nähnyt täällä mitään epämääräistä liikennettä? Ei sentään IHAN koko kakkua olis tarvinnu!.." Muminaa.. kuiskintaa.. pään rapsutusta.. Tarkistetaan vielä! Tarkistus laajennettiin kahteen pekkaan koskemaan kaikkia mahdollisia alakerran kaappeja, roskista lukuunottamatta.
Ei vaan löydy!! Ihmettelyä .. huokailuja.. tuijottavalla katseella suoritettua mietintää .. HAA! JOS joku on kakun kokonaan ahminut, löytynevät käärepaperit roskiksesta. SIISPÄ.. dyykkaamaan! - Aika - ajatus - pysähtyvät... Kakkupala kääreineen nököttää päälimmäisenä roskiksessa.. TÄH!?? MI-TÄH????
Kakkua tuijottaessani alkavat aamun tapahtumat kelautua aivoissani nopeutettuna jatkumona.. muistan aiemman jääkaapinvalon kajon ja korvissani kaikuu puheeni kuin tyhjästä kurkkupurkista ".. siis nää kaalikääryleet, yök, nää oli JUST vääränlaisia. Näitä ei vaan pysty.. Nyt ne kyllä lähtee!".. jääkaapin valo sammuu mielestäni..
Leikkaan kakunpalan osiin. Siirrän niistä kaksi lautaselle. Loput käärin rapisevaan paperiin ja asettelen ylityytyväisin elein jääkaappiin. Hetken vilahtaa mielessäni kysymys, olisinko leikannut kakun vain kahteen osaan, mikäli en olisi käynyt hetkeä aiemmin tuohtunutta, kasvattavaa ja nuhtelevaa ajatusta pääni sisällä ".. ei sentään KOKO kakkua olis tarvinnu.."
Kakku maistui hyvältä, tapahtunut nauratti. Epäillyt saivat nyt myös kakusta oman osansa ja jostain kumman syystä heiltä irtosi makeat ja vahingoniloiset naurut tapahtuman kuultuaan. Lopuksi he totesivat: ".. te olisitte niiiiiin syöny tän kokonaan ite, jos tota ei olis tapahtunut!" .. Ehkä! xD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti