koirakoulu

Ollaan tässä syssyllä treenailtu alle vuotiaan koiramme kanssa "tottista" kuten luoksetuloa, seuraamista, muiden koirien ohittamista haukkumatta jne.

Nyt jo aiemmin varsin hyvin remmissä seuraava vanhempi koiramme, kohta 4 vuotta, on alkanut osallistua mieluusti "tottikseen" ja namin toivossa tietty suoriutuu loistavasti annetuista tehtävistä (.. kun pitäis olla laihiksella..).

Jopa ainoaa aiempaa "enmätiiäviittinkö"-harjoitetta "tänne"-käskyä se on alkanut jopa itse oma-aloitteisesti ehdotella, jonka vuoksi se nykyisin kesken lenkin tyssää tyystin paikoilleen neliraajajarrutuksella ja jää tuijottamaan ja odottamaan "tänne"-käskyä.. tietysti toivoen saavansa namin palkinnoksi :D

Ollaan varmasti saatu paljon ansaittua huomiota pihapiirissä tottisharjoituksella "ohi" (iloisesti kimitettävä saadakseen koiran huomion ja sanottava "ohi" kun koiran pitäisi ohittaa lähestyvä toinen koira nätisti pihapiirissä.) "Muttakunneänkeemunreviirille hau, hau, hau!!" 

Voi, tästä aiheesta tulee vielä monta blogikirjoitusta aikanaan!! :D

maistuva palanen Italiaa

niin monta siivua paahdettavaksi soveltuvaa vaaleaa/-hkoa leipää kuin tarvis
oliiviöljyä
valkosipulia
italialaista tai ranskalaista salamia
tuoreita herkkusieniä (1 iso/ruokailija)
kirsikkatomaatteja (2-4/ruokailija)
parmesan juustomursketta
Taleggio juustoa
--


paahda leivät leivänpaahtimessa rapeiksi 
kaada lasiin oliiviöljyä ja murskaa joukkoon pari kynttä valkotsibulaa


paista pannulla salamipalaset (paloittele ne pienehköiksi) rapsakoiksi osassa valkosipuliöljyä ja lisää myös osa valkosipulimurskaa


poista salamipalat odottamaan ja paista samassa pannussa herkkusienet ja suurin osa valkosipulimurskasta

lisää kirsikkatomaatit neljään osaan leikattuina (muutama tomaatti/syöjä)


lisää parmesanmurske (koko pannun pinnalle kevyt kerros)


loppuvaiheessa lisää myös salamit takaisin joukkoon ja ota pannu liedeltä


sipaise leiville kepeästi sudilla valkosipulioliiviöljyä ja viimeiset v-sibulamurskan hippuset, lisää leipien pinnalle paistos


siivuta Taleggiosta paloja leipien päälle ja laita uuniin grillilämpöön kunnes leivät lämpiävät ja juusto sulaa 
 



NAMMI!



PS. Älä sorru suomalaisiin korvikkeisiin, vaan osta aitoa italialaista, oikeasti se kannattaa!

julkinen anteeksipyyntö

Olen tänään sössinyt urakalla sanomalla eräälle, joka on minulle rakkainta maailmassa, ajattelemattomasti ja typerästi. Tavalla, jolla minulle itselle on sanottu läheisen taholta ja jota tapaa olen aina vihannut ja halveksinut. Nyt tein itse niin, vaikkakin sisimmissäni tiedän, etten tarkoittanut aivan sitä miltä sanat kuullostivat tai tarkoitukseni ei ollut satuttaa sanoillani. 

Selitykset sikseen, mutta sen voin taata, että omat sanani pomppasivat korviini soimaan ja  hetkessä häpesin enemmän, kuin mitä ikinä olen sanojani hävennyt. Johtuen siitäkin, että sanani olivat täysin vailla pohjaa tämän ihmisen ollessa kyseessä. Jollekin toiselle olisin voinut sanoa saman lauseen järkyttämättä/järkyttymättä. Mutta niin se vain on, että samat sanat ja tilanne ovat ihan eri asia riippuen siitä kelle ne sanoo.

Halveksin ihmisiä, jotka puhuvat vain itsensä huomioon ottaen. Halveksin ihmisiä, jotka ovat niin egoisteja, etteivät tulkitse toisia tai toisten elämää muutoin kuin oman kokemus-/ajatusmaailmansa kautta. Halveksin ihmisiä, jotka pitävät kiinni vain omista kokemuksistaan ja vaativat muilta ihmisiltä oletusarvona samoja arvoja tai suorituksia kuin mitä itse ovat suorittaneet tai hyvänä pitäneet.  Halveksin sanan rinnalle voidaan laittaa yhtä hyvin sana "säälin". Tällä hetkellä halveksin itseäni, mutta en sääli.

Se on äärimmäistä jäykkyyttä ja egoismia, suorastaan narsismia luulla, että kaikki omassa elämässä koetut asiat voisi siirtää suoraan toisen kohdalle ja olettaa että kaikki sama pätee. Ensinnäkin aika ja paikka määräävät jo niin paljon elämän asioissa, ettei voida verrata tehtyjä päätöksiä/tilanteita/kokemuksia toisiinsa. Yhteiskunta muokkaa vaatimuksiaan jatkuvasti, toisaalta höllentäen ja toisaalta kiristäen. Se missä itse on päässyt vähällä tai joutunut koville, saattaa toisena päivänä olla juuri toisin päin.

Olen läksyni tänään opiskellut, pyytänyt anteeksi ja hävennyt. Toivon, että saan halaamaltani ja minulle anteeksi antaneelta ihmiseltä myös hänen orastavan nuhansa lisärangaistukseksi. Olisin sen ansainnut. Vielä kerran - annathan anteeksi? 

Bodaajan murheita

Miten ihmeessä jopa kuntosalilla käymisellä on ikäviä seurauksia. Olen käynyt salilla reilun vuoden verran, tosin puoli vuotta oli taukoa :D mutta tuo vuosi kuullostaa paremmalta.. ajauduin nyt tässä turinassa sivuraiteille.. uusien lihasten saamisesta olen tietty iloinen.

- Mutta- nyt ovat uudet lihakseni alkaneet oikutella :/ Ne ovat jostain syystä niin kippuralla ja jumissa niskassa ja hartioissa, että korvissa soi, kirjaimellisesti. On ollut huminaa ja nyt korkeaa sähköistä ininää. Huoh! En usko sen olevan pysyvää, joten en ainakaan vielä suostu siitä ihan kauheasti ahdistumaan.


Lisäksi verenpaineet ponkaisivat päiväksi epänormaalin korkeiksi, se kyllä säikäytti jonkin verran. Olen vakuuttunut siitä, että se johtui tiukoista uusista niskalihaksistani ja nyt olenkin tänään mittaillut varsin terveen ihmisen lukemia, kun olen saanut lihaksia hiukkasen höllemmiksi. 


Olen venytellyt ja haravoinut ja kävellyt lenkkejä ja istunut hierontatuolissa ja laittanut Voltarenia ja käynyt uudelleen lenkillä ja hautonut kuumalla vehnänalkiopussilla ja ja ja .. nyt olisikin jo ihan kiva olo päässä, mutta ininä ei kyllä oo ihan justiin sitä mitä haluaisin kuunnella. Näköjään en vain pääse tästä ihan helpolla.


Tästä em. johtuen en ole vähään aikaan blogiinikaan kirjoitellut, kun tämä näpyttely ei ole ihan parasta jumppaa juminiskalle. Nytkin vain käväisen koneella ja sitten takaisin hierontatuoliin. Varmasti  tuhannet lukijani ovat olleet kauhuissaan jo kun ei tekstiä ole ilmestynyt.. (haar-haar-haar).

Terppa!

Laulu

Kuka nukkuu pitkään? Yyy-yyy-yyy
Ketä ei herätä melut mitkään? Yyy-yyy-yyy 

Kenen sukat löytyy lattialta? Yyy-yyy-yyy
Yleensä syvältä sängyn alta! Yyy-yyy-yyy

Se on meidän! Yyy-yyy-yyy
Meidän oma! Yyy-yyy-yyy

Draamaa aamussa

Päivä alkoi tapahtumarikkaasti ja draamaakin ehti kehittyä..

Perinteikäs aamiaisleipä oli jo syöty ja kahvikupin pohjalla puolet. Mieli kaiveli jo jääkaappia uudelleen, etsien jotain lisuketta loppukahville. Kas, eilinen mutakakun jämä iskeytyi tajuntaan ja jalat kuljettivat jääkaapille kevyesti. Pieni kiirekin ilmestyi jostain etsintöihin. Mieli oli jo maistanut kakkua ja jääkaapin hyllystö alkoi aiheuttaa livää ahdistusta, muut ruokapaketit tuntuivat olevan pelkkää lisäharmia elämässä. Nopeat käsien hamuavat hakuliikkeet eivät tuottaneet tulosta :O  !! Jääkaapin ovi oli jo pakko sulkea ja alkaa mietintä..

Kiukkukin jo heräsi. Aivot tekivät työtään huutaen kaloririkasta, suussa sulavaa ja tahmeaa, ehkäpä suklaista lisäravintoa tuekseen! EIKAI vaan yläkerran väki ole jo hipsinyt jääkaapille tällä välin? Nopea tilannekatsauksen jako toiselle aamukahvin nutustajalle. Palaveri. 

"Oletko sinäkin nähnyt sen kakkupaketin tänä aamuna? Oletko sinä nähnyt täällä mitään epämääräistä liikennettä? Ei sentään IHAN koko kakkua olis tarvinnu!.." Muminaa.. kuiskintaa.. pään rapsutusta.. Tarkistetaan vielä! Tarkistus laajennettiin kahteen pekkaan koskemaan kaikkia mahdollisia alakerran kaappeja, roskista lukuunottamatta.


Ei vaan löydy!! Ihmettelyä .. huokailuja.. tuijottavalla katseella suoritettua mietintää .. HAA! JOS joku on kakun kokonaan ahminut, löytynevät käärepaperit roskiksesta. SIISPÄ.. dyykkaamaan! - Aika - ajatus - pysähtyvät... Kakkupala kääreineen nököttää päälimmäisenä roskiksessa.. TÄH!?? MI-TÄH????


Kakkua tuijottaessani alkavat aamun tapahtumat kelautua aivoissani nopeutettuna jatkumona.. muistan aiemman jääkaapinvalon kajon ja korvissani kaikuu puheeni kuin tyhjästä kurkkupurkista ".. siis nää kaalikääryleet, yök, nää oli JUST vääränlaisia. Näitä ei vaan pysty.. Nyt ne kyllä lähtee!".. jääkaapin valo sammuu mielestäni..




Leikkaan kakunpalan osiin. Siirrän niistä kaksi lautaselle. Loput käärin rapisevaan paperiin ja asettelen ylityytyväisin elein jääkaappiin. Hetken vilahtaa mielessäni kysymys, olisinko leikannut kakun vain kahteen osaan, mikäli en olisi käynyt hetkeä aiemmin tuohtunutta, kasvattavaa ja nuhtelevaa ajatusta pääni sisällä ".. ei sentään KOKO kakkua olis tarvinnu.."

Kakku maistui hyvältä, tapahtunut nauratti. Epäillyt saivat nyt myös kakusta oman osansa ja jostain kumman syystä heiltä irtosi makeat ja vahingoniloiset naurut tapahtuman kuultuaan. Lopuksi he totesivat: ".. te olisitte niiiiiin syöny tän kokonaan ite, jos tota ei olis tapahtunut!" .. Ehkä! xD

VIP - huomionosoitus tietylle lukijalleni

Olet suloisuus, elämäni ihme hento
Olet taivaani, sen tärkeä tähden lento
Olet toivoni, iloni, hymyni jyvä
Olet aarteeni, kultani, ihminen hyvä!

- Mysmylä -

Tiedät, että tarkoitan Sinua ;)

Parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan

Yhdistelmä: auto, peräkärry, 17 km osittain jäistä mutkatietä, kesärenkaat, silmät sokaiseva talvinen auringonpaiste ja jääräpäinen mies .. mrrrrrrrrrr... MRRrrrRRRRrrr..

Jos nyt mitattaisi adrenaliinipitoisuudet verestäni, voisivat mittarin neulat jäädä pyörimään vielä viikoksi mittauksen jälkeen. En voi yksinkertaisesti ymmärtää sitä, että jos autossa sisällä olevista 75 % kokee vauhdin olevan välillä riskaabelia olosuhteet huomioon ottaen,  niin tämä jääräpää ratin takana ei silti voi kuunnella jo ensimmäisiä pyyntöjä tilanteen vakauttamiseksi. 

Aivan kuin ääntä läpäisemätön kupla muodostuisi sekunnissa tämän henkilön kallon ympärille. Toinen teoriani on, että hänen korvakäytävänsä yksinkertaisesti luutuvat umpeen ja koko kallo täten ummessa! Argh! 

Kun sivusilmällä vilkaisee tätä maanteiden Vatasta silloin kun anoo vauhdin hiljentyvän, näkee hänen niskansakin jumittuneen eräänlaiseen "härkämäiseen" asentoon, jossa nikamat muodostavat keskenään mahdollisimman jyrkät kulmat jumittaen jäärpäisen kallon  jämäkkään ja hievahtamattomaan asentoon. Suu on pelkkä viiva ja hahmosta näkyy uho. Yhtään ei voi kaasujalkaa nostaa tai muuten joku takana ajava (vaikka siellä ei ketään olisikaan) luulee, ... en tiedä mitä.


"Nyt kyllä mennään liian lujaa" -kommenttiin saattaa välillä saada harvakseltaan jonkin turhautuneella äänellä lausutun vastauksen, kuten "täähän menee ihan suoraan", johon on pakko tokaista vastalauseeksi ".. niin varmasti meneekin, mutta tiessä on tulossa jyrkkä mutka!" 

Sitä en väitä, että hän olisi huono kuljettaja tai että oltaisi ikinä mitään vakavampaa koettu, mutta.. välillä minusta tuntuu, että jos -  JOS - en olisi ikinä mitään sanonut, montakohan multapaakkua olisi tullut suupielistä tienpenkalla syljeksittyä. Tällaisissa kohdin liika varovaisuus on vain yksinkertaisesti järkevämpää, kuin riskin ottaminen. 

Parempi haahka taas väärässä kuin viiksikarvat vaarassa, vai miten se menikään, se vanha viisas sananlasku.

koodauskurssin satoa

kukkuu - testing - hahaa fontti vaihtui - ihailkaa
fdasfafasdgasdfa I'm so gooooood!!

tekstiä pälä pälä
kuten huomataan, kurssini on tuottanut tulosta, josta tämä teksti jääköön todistusaineistoksi 

<font color="red" face="Segoe Script">
kukkuu - testing - hahaa fontti vaihtui - ihailkaa</font>
<font color="blue" face="Bradley Hand ITC" > <b>fdasfafasdgasdfa I'm so gooooood!!
</font></b>
<font style="font-family: Comic Sans MS" size=14> <b> tekstiä pälä pälä </font> </b>
<font style="font-family: Comic Sans MS" size=4 color=#E45E9D> <b> <i> kuten huomataan, kurssini on tuottanut tulosta, josta tämä teksti jääköön todistusaineistoksi </font> </b> </i>

Yllä olevasta koodinpätkästä voimme todeta, että olen läpikäynyt korkean tason koodauskurssin. Kiitokset Gurulle - Antille!   

day two

Day one päättyi kohdaltani hiukan surullisin tunnelmin. Menin läheiseni tietokoneen ääreen ja pyysin ylpeydestä värisevällä äänellä häntä vilauttamaan koneeltaan vielä kerran miltä uusi blogini näyttikään. Sain melko tyrmäävän vastauksen. 

Aikaisemmin hänelle pikaviestimellä pasteamani linkki blogiini oli saanut hänet käväisemään tutustumiskäynnillä aiemman napanuorayhteytemme velvoittamana, mutta  - syvä huokaus - hän ei ollut laittanut blogini osoitetta muistiin, saatika kirjanmerkkeihin - syvä huokaus - heräsin karuun todellisuuteen siitä, etteivät lähipiirini silmäparit tule blogiani juurikaan seuraamaan. Mökötän ehkä seuraavalla tapaamisellamme muutaman minuutin ja luon parit katseet jäykin silmäluomin kyseistä henkilöä kohden ja sen jälkeen aion unohtaa tapahtuneen.

En aio tästä silti lannistua. Enää en pastea osoitetta kellekkään tutulle. Tästä tulee muukalaisten suosima blogi. En aio kertoa itsestäni mitään. Ainoastaan ajatuksistani ja päivieni tapahtumista. En tule kertomaan kuka olen, mistä olen tai minne menen... (as if anyone cares xD)

Kunnianhimoni blogin kirjoittajana senkun kasvaa. Eilen törmäsin het' alkuunsa siihen, etten esim. saa käyttööni lempifonttiani nykyisellään, joten olen järjestäytynyt (=puoliväkisin tunkenut) yliopistotason yksityiskurssille, aiheena koodaus, koska rakas alan asiantuntija yliopistomaailmasta on lupautunut (puoli väkisin) opettamaan minulle koodeja, joilla voin heti alkuun räjäyttää tarjolla olevat suppeat rajat tuusan nuuskaksi ja alkaa muokata blogiani mitä erikoisimmilla efekteillä.  Kabuuuuum!

Kuullostaa hienolta, mutta sitä se onkin.. ja koodaus kattaa monenmoista.. tulokset tullaan näkemään myöhemmissä kirjoituksissani, mikäli tämän sivuston ominaisuudet tällaista toimintaa tukevat.


Tänään satoi ensilumi :)

Testing, testing - kop kop kop - testing

Nyt alkaa testaus. Testailen vähän mitä kaikkea tällä voikaan tehdä. Tämä nyt on aika turhaa, vai mitä?  Lihava - laiha (elämäni nopein laihdutuskuuri) Äh, nämä on ihan perusjuttuja. Eli ei kiinnosta. Ei minua, eikä sankkaa lukijakuntaani. 

Kuvan lisään ja sitten jätän tämän härvelin tältä päivältä. Etsin koneelta jotain järisyttävää ... samperi.. Nyt ei kyllä ihan auennut miten saan OMALTA KONEELTANI laitettua tähän kuvan. Yritän vielä hetken. Nyt riitti. En lisännyt kuvaa, sattuneesta syystä :D Raahasin kansiosta kuvan jonnekin ja se hävisi jonnekin ja sen jälkeen päätin lähteä nukkumaan. Hyvät yöt!

Mysmylän blogin syntymä - signaali verkkoavaruuteen

Tervetuloa todistamaan viimeisimmän päähänpistoni hedelmää, Mysmylän blogin syntymää, jota tullaan seuraamaan yhtä sankoin joukoin kuin ihmiskunnan avaruuteen lähettämää signaalia!


Tähän mennessä rakas blogini on aiheuttanut jo yhden mullistavan asian yhteiskunnan kannalta. Ovikello soi äsken, enkä ehtinyt kiireiltäni vastaamaan kutsuun. Näin ollen varusmiespoikaset olivat ehtineet siirtyä useamman oven päähän keräyksineen ja joka vuotinen sotainvalidien syyskeräys meni ohi :/

Tosin voin lohduttautua sillä, että olen tänä samaisena päivänä ostanut paikallisten eläkeläis-mummujen arpajaisista kolme arpaa!!  Pöytä notkui palkinnoista: Digestive-keksipaketeista ja itse virkatuista pullonpäälisistä jne. (voitte hyvin kuvitella..) Kävelin jo myyntipöydän ohi, mutta palasin ostamaan arpoja, koska mummut olivat niin tohkeissaan pöytänsä takana, eikä ketään näyttänyt palkinnot kiinnostavan.

Onni suosi kuin suosikin minua!! Voitin kannellisen posliinikupin, jossa voi hauduttaa teetä!! (Jousimies-maalauksin.. Sääli että olen itse vesimies,  mutta tiedän erään jousimiehen, jonka joulu saattaa olla entistä lahjarikkaampi!) Nyt lähden ulkoilemaan. Voitte huokaista helpotuksesta. Blogi on syntynyt ja hengissä, ainakin toistaiseksi.