Terveisiä Hämeen linnasta!
Äilöttäin Mysmylä suuntasi ritareineen Hämeenlinnaan tutustumaan siellä järjestettyihin keskiaikaisiin markkinoihin (linkistä aukeavat tapahtuman viralliset sivut, joilla myös kuvia aiemmilta vuosilta). Aurinko paistoi mukavasti ja päivä oli kaikin puolin loistava tällaisen tapahtuman raameiksi.
Väkeä oli paikalla paljon, ilman usvoitti savu ja tulilla valmistumassa olevat tuotokset tuoksuivat keskiaikaisilta. Lukuisissa ruokateltoissa valmistettiin erilaisia lounasruokia ja kahviherkkuja ja sepät kilkattivat pikku pajoissaan, joista tulista lähti myös tasainen savuvana taivaalle.
Lähes puolet ympärillä häärivistä ihmisistä olivat pukeutuneet keskiaikaisiin vaatteisiin. Linnan puistossa, siellä täällä oli meneillään jokin tapahtuma; ritarien taisteluja jalan ja taisteluvaatetettujen ritariratsukkojen ylväitä yhteenottoja, katapulttiammuntaa, huilujen ja lintupillien ujellusta, tanssia ja tietty, kaupankäyntiä keskiaikaisesti verhotuissa markkinakojuissa.
Kauppaa väännettiin erilaisista kätten töistä; mm. värjätyistä langoista, seppien takomista hyöty- ja koriste-esineistä, lasi- ja keramiikkaesineistä ja vaikka mistä. Kokonainen sikakin pyöri tulilla vartaassa ja ylikypsän, paahtuneen possunlihan tuoksu oli valloittava. Ihmiset lounastivat ruokailutelttojen lomassa, puiden varjossa.
Letutkin olivat nykyletuista poiketen koostumukseltaan erilaisia. Niin letut, kuin lettuhillo, olivat vähäsokerisempia kuin tämän päivän seuraajansa. Kokonaisuus oli vallan hyvin kasattu ja henkilökuntaa oli riittävästi yleisön joukossa puvustettuina, tehden tunnelman täysin keskiaikaiseksi. Aurinkoprillit ja mainospaidat katosivat näkymistä, kun kauniit entisajan leningit ja haarniskat varastivat kaiken huomion.
Kuulin erään keskustelun sivukorvalla, äidin ja pienen pojan välillä. Poika huokaisi lumoutuneena äidilleen, pitkään punaiseen samettimekkoon pukeutuneen keskiaikaisen naisen ohi kuljettua; "Oi, miten kaunis!" Äiti vastasi, "nii'in silloin naiset pukeutuivat kuin naiset." Poika mietti hetken ja sanoi hiukan harmistuneena, " Nykyään naiset ovat kuin miehiä ja miehet kuin naisia...". Mysmylä käveli hieman myötähaikeana pojan edellä, tukevin askelin, leveät hartiat aavistuksen kumarassa, pojan huomiosta hetkellisesti surullisena, polvihousuissa, kuin menneen ajan näpeilleen saaneet renkipojat konsanaan. Nappihavainto pojalta!
Katselimme keskiaikaista maailmanmenoa puistossa vielä hetkisen. Mysmylän kesäflunssan jäljiltämuutenkin särisevät korvakäytävät joutuivat tehorasitukselle, kun eräs yleensä kaunista linnunluritusta muistuttavaa ääntä toistava pilli vinkui ultraäänimäistä viiltoa esityksen alkua odottavien ihmisten keskellä. Pieni poika puhalsi sen minkä palkeista lähti tähän pilliin, josta moista ääntä ei olisi voinut kuvitella irti lähtevänkään. Nykytavan mukaan vanhemmat eivät tähän tietenkään puuttuneet, eivätkä opastaneet poikaa löytämään oikeaa säveltä pillistään...
Seuraavaksi käväisimme museossa sekä Hämeen Linnassa, joka on upeasti restauroitu mutta myös sopivasti jätetty entiselleen. Tuntui hienolta kävellä oman maan kamaralla paikassa, jossa oli oman kansan kätten jälki vuosisatojen jälkeen yhä voimissaan ja arvostettuna.
Ulkomailla olen aina näitä vanhan ajan tuotoksia ihaillut ja ilokseni sain todeta, että on meilläkin omat perinteet ja osaajat. Kansanperinne ja isänmaa ovat ihmiselle hyvin tärkeä asia. Minä rakastan Suomea ja sitä mitä olemme, vaikkemme ole täydellisiä, suomalaisuudesta puuttuvat (ainakin vielä) härskeimmät vilpit ja moraalittomuus omia kansalaisia kohtaan. Arvostakaamme ja tästä syystä myös vaalikaamme sitä, ettei se katoa!
