 | |
|
Olen havainnut olevani jonkinlainen huoliterapeutti, henkilö, jonka puoleen käännytään ongelmissa. Tietysti olen hyvin iloinen, että on ihmisiä jotka ovat kiinnostuneita mielipiteistäni. :) Eräs soittaa minulle usein ongelmiensa kanssa, puhuu ne auki ääneen, eikä oikeastaan kysy halaistua sanaa vastapainoksi. Pelkkä "joo" olen kuulolla äänähdys riittää hänelle. Ilmeisesti hän kaipaa vain tuollaista ongelmassa auttamista, koska on tehnyt näin jo .. ikuisuudet.
Ulkomailla ollessani (profiilikuvaa vastaavasti aurinkolasit nenällä suurkaupungissa suunnistaessani) tulevat monet kyselemään miten pääsee sinne ja tänne. Olen itse usein aivan yhtä pihalla sijainnistani, mutta ilmeisesti olen sen verran helposti lähestyttävän näköinen, että minulta on helppo kysyä. Tai sitten olen niin räjähtäneen näköinen, että ihmiset pitävät minua paikallisena maitokauppaan kiirehtijänä. Tiedä häntä.
Takaisin tämän päivän milloin viimeksi-kysymyksiin: Tänään olen neuvonut lähintä ja pitkäaikaisinta ystävääni puhelimitse vuokrasopimusasioissa ja neuvonut häntä kääntymään kuluttajaviranomaisen puoleen.
Lisäksi olen neuvonut netissä vastaani tullutta koiranomistajaa haukkuongelmasta, hänen koiransa haukkuvat liikaa, josta syystä naapuri (mies) on alkanut haukkua :O Neuvoin tätä kyseistä henkilöä jo eilen ja sain ilokseni tietää, että yksi uloslähtö onnistui jo yhden kerran harjoituksella vailla haukkumista :) Olen iloinen!
Samaten neuvoin jotain tuntematonta ihmistä.. ei kylläkään ystävää koira-aiheisen blogini välityksellä maailman paraasta ja kestävimmästä lelusta. Kiitokseksi sain pikakommentin: "Mielenkiintoista"
Tähän loppuun voisin todeta, että taidan neuvoa tottumuksesta joskus vaikkei sitä olla pyydettykään. Toivottavasti tämä tapa ei korostu iän kertyessä, sillä olisin varmasti harvakseltaan kahvikutsuja vastaanottava mummeli, jos sellainen pääsee karkaamaan käsistä. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin joka paikkaan neuvojaan tuputtava kuuro mummo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti